Ei palele.

Teksti: Nina Talikka
Kuvat: Talikka Family Album

Chapterilainen Jykä ajaa nyt jo toista vuotta hymyssäsuin pitkin maanteitä. Miksi? No kun alla on Harrikka kesät-talvet!

”Aloin miettimään talviajamista Harrikalla jo 2002 suoritettuani Ironbutt SS1000 ajon kuudentena Harrikalla. Asia jäi vuosiksi hautumaan, sillä en pidä itseäni minään ajotaiturina. Sen verran asia jäi kuitenkin vaivaamaan, että idea sai toteutuksen Sporster 883R-mallin pohjalta. Sen ajattelin olevan kyllin kepeä ja hallittavissa oleva talviajoon – pienillä muutoksilla toki: Pyörä on varustettu lisävaloilla, kahvanlämmittimillä, käsisuojilla ja isolla plexillä. Lisäksi käytössä on kahdet eri nastarenkaat.”

”Yllättävän hyvin harrikkamies Suomen talvessa pärjää. Merinovilla-alusasu, lämpöhaalari ja lämpösaappaat ovat toimineet hyvin jopa -18 C pakkasessa. Alle -10 C pakkasessa olen ajanut myös pelkällä Goretex-asulla. Tavallinen kypärä riittää ja pääasiassa pipo ja kypärähuppu sen alla. Pyörää säilytän tallissa tai peiton alla ulkona. Ulkona käytän lämpöpuhallinta pyörän lämmittämiseen ennen käynnistystä. Öljyt ovat talvilaatua 10W-40, jotta voitelu toimii, polttoaineena pääasiassa V-Poweria. Mitään käyntiongelmia ei ole ollut!”

”Talviajamisen suurin haaste on ehdottomasti kaasun määrän hallinta pyörän vahvan alaväännön takia. Mielellään ajan pienemmällä vaihteella, korkeammilla kierroksilla siten että veto on koko ajan päällä ja nastat purevat. Ja kuitenkin pitää olla samalla kaasun kanssa varovainen, ettei sudi koko ajan. ”

”Ajaminen on ollut mahtavaa! Enhän minä sitä toista talvea putkeen muuten tekisikään! Viime talvena totuttelin 1522 km ja tänä talvena tähän mennessä on 3541 km tullut ajettua. Ajotuntuma on kuin ajaisi vuoron perään sepelillä ja sannalla. Epämukavinta on paljas asfaltti renkaiden piikkejä vasten – tuntuu kuin olisi tyhjät renkaat tai marmorikuulia tiellä. Pyrin aina ajamaan ns. talviteitä, koska renkaat kuluvat tosi nopeasti asfaltilla. Siirtymiä toki on pakko tehdä asfaltilla. Kesäajoon verrattuna ajaminen käy huomattavasti enemmän kämmeniin, käsivarsiin ja hartioihin, koska täristäminen on jatkuvaa. ”

”Aika huvittunutta porukkaa on tullut vastaan! Hyväntuulisen ihmetteleviä ja huvittuneita ovat ihmiset olleet – ja uteliaita tauoilla. Rekkakuskit peukuttavat, morjenstavat ja vilkuttavat valoja. Yleisin kysymys on tietenkin, että etkö palele? Hauskaa on, että ihmiset tulevat kyllä ottamaan kontaktia tämän tiimoilta vaikka muuten eivät tavallisesti kävisi jutulle.”

”Ei kaikki tietenkään täydellistä ole. Viime talvena oli haastava tilanne, kun kesken matkan alkoi yhtäkkiä satamaan alijäähtynyttä vettä ja kaikki varusteet jäätyivät ja näkyvyys oli todella huono. Kotiin oli vielä 25 km matkaa, joten siirryin ajamaan kevyenliikenteen väylälle.”

Terkut Jykältä kaikille ajokautta odottaville Chapteriläisille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *